sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kunnallisvaalit lähestyvät.

Ennakkoäänestys on parhaillaan meneillään.  Mietin pitkään lähdenkö ehdolle valtuustoon.  Takana on neljä valtuustokautta.   -Tässä sitä ollaan.  Vielä kerran päätin lähteä ehdokkaaksi.  Tuleva valtuustokausi tulee olemaan suurten muutosten aikaa  kuntakentässämme.

Soteuudistus tulee voimakkaasti muuttamaan kuntaa ja sen roolia.   Olen ollut pitkään mukana kunnallispolitiikassa ja arvelen kokemuksellani olevan käyttöä muutosten kunnassa. Tällä hetkellä olen valtuutettu ja kaupunkikehityslautakunnan varapuheenjohtaja  sekä Järvenpään Mestariasuntojen hallituksen jäsen.  Kulunut valtuustokausi on Järvenpäässä ollut voimakkaan rakentamisen ja kaupunkikuvan muutoksen aikaa. Nostokurjet ovat laulaneet aiempaa enemmän.  Myllyn tilalle on noussut upea Kotisiilo ja kompakti Pajalan asuinalue, Lepolan alue on pitkälle jo rakentunut ja etenee. Väkimäärämme on kasvanut ja asuntokantaamme on saatu erityisesti kauan kaivattuja pienasuntoja lisää. Syksyn 2017 lopulla käynnistyy kauan odotettu ns. Perhelän korttelin monivuotinen rakennushanke.

Tämän vuoden alusta olemme saaneet nauttia JUST:in, uuden sosiaali-ja terveysasemamme upeista uusista tiloista ja samaan paikkaan keskitetyistä palveluista. Moderni kiinteistö uudistaa itsessään työkäytäntöjä ja viihtyisät,modernit ja yhteistyötä helpottavat tilat toivon mukaan pitävät osaltaan huolen siitä, että saamme päteviä työntekijöitä. Olemme Sote:n kokeilukuntana.  Tulevat vuodet näyttävät,miten maakuntaan siirtyvä sotepalvelu alkaa toimia. Kunta on mielestäni uudessa tilanteessa kuntalaisten edunajaja sote-hallintoon päin. Saumaton yhteistyö maakunnan ja kunnan välillä voi vain taata hyvinvoinnin ja terveyden suotuisan kehityksen jatkossa.  Tarvitsemme kuntalaisten kuulemiseen uudenlaisia areenoita ja toimintamalleja.  Asiakas-ja kansalaisraateja sekä foorumin, jossa kolmannen sektorin, seurakunnan ja kunnan suunnalla tapahtuvasta toiminnasta ja sen kehittämisestä voidaan keskustella.

Lähde mukaan Sote-iltaan Järvenpäätalolle maanantaina 3.4.2017 klo 18-20.  Tilaisuudessa alustajana on Sote-asiantuntija HUS:in toimitusjohtaja Aki Linden.  Järjestäjinä Ulla-Mari Karhu, Timo Ijäs ja Kaija Tuuri. Tule kuulemaan ja keskustelemaan Sotesta.
Tervetuloa! Tässä linkki fb-tapahtumaan.




lauantai 27. lokakuuta 2012

Kärsimyspääoma kuuluu kaikille



Olen kyllästynyt tämän päivän keskusteluun syrjäytymisestä. Milloin se oikein alkoi? Mitä sillä on saatu aikaan? Minulla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin, mutta runsain mitoin hyviä muistoja ns. syrjäytyneiden kohtaamisesta Kuka on syrjäytynyt? Opetetaankohan sen tunnistamista jo peruskoulussa vai kodeissako. Ei sanomalehden sivua, jossa ei jotain syrjäytymisestä. Emmekö enää tunnista puhuvamme kanssaihmisistä, kun puhumme syrjäytyneistä.

Osaamme hyvin ihmisten luokittelun ja erottelun. Erilaisilla ohjelmilla ja hankkeilla trimmataan syrjäytyneistä kunnon kansalaisia. Saavatko he itse kertoa, mikä heitä auttaisi. Onko toiminta aidon kansalaislähtöistä. Integroimmeko vai eristämme lisää? Koko ajan entisestä tavan kansalaisesta tulee yhä herkemmin "syrjäytynyt". Henkilö putoaa työstä, sairastuu, eroaa. Entä jos nuo kaikki tapahtuvat kerralla? Onko tuo ihminen toivoton tapaus? Eikö hän edelleen ole ihminen, isä tai äiti, naapuri, sukulainen? Eikö hän enää kelpaa yhteisön jäseneksi, muuttuuko hän mielikuvissamme jopa tyhmäksi? Onko hän työllistettynä yhtäkkiä toisen luokan kansalainen.

Syrjäytymispuhe alkoi, kun siirryimme universaalien palveluitten tuottamisen logiikasta rajusti riskiajattelun suuntaan. Erehdyimme syrjäpolulle päätieltä. Olen psykologi, mutten haluaisi olla psykologi joka seuloo potentiaaleja koulusurmaajia? Sen sijaan ilolla allekirjoitan kaikkia nuoria koskevan nuorisotakuun. Minulla oli juuri tilaisuus Saksassa tutustua ammatilliseen koulutukseen. Heillä oli vahva usko duaalimalliinsa eivätkä he puheessaan korostaneet syrjäytyneitä nuoria. Kaikista nuorista puhuttiin yhtenäisesti. Tarjolla oli sitten erilaisia koulutusvaihtoehtoja eri tyyppisille oppijoille. Ja yritykset olivat keskeisessä asemassa koulutusprosessissa. Vanha oppipoika- mestari-malli elää siellä yhä. Kokematon saa kokeneemman ohjausta ja opetusta.

Kuka haluaa tulla kohdelluksi syrjäytyneenä. Palautetaan nuorille kuten muillekin vaikeuksien ja työttömyyden kanssa kamppaileville heidän arvokkuutensa. Jätetään syrjäytymispuhe EU-hankkeiden jargoniksi, jos pakko. Eräs pitkäaikaistyötön totesi minulle: Me syrjäytyneethän olemme yhteiskunnassa melkoinen voimavara: työllistämme aimo joukon sosiaalialan ammattilaisia ja tutkijoita ja annamme heidän käyttöön elämäntarinamme. Pitäisiköhän meidän alkaa niitä hinnoittaa rahan puutteessa.
Pahimman hädän keskellä emme ehkä tuota yhteiskunnalle yhtä paljon kuin aiemmin. Tuotamme kärsimyspääomaa, joka on elämäntaidon ja jaksamisen, todellisen työntekijän yhtä hyvin kuin johtajan avarakatseisuuden ja ihmisyyden ydin? Ei anneta kärsimyspääomaa syrjäytyneiden yksityisomaisuudeksi. Pidetään se ihmisyyteen kuuluvana. Ei luulla olevamme parempia kansalaisia, kun satumme juuri nyt pärjäämään. Naps! Kaikki muuttuu: kuka meistä tavan kansalaisista tahansa voi tippua tahdista. Keskiluokasta tiputaan kaiken aikaa. Miten haluamme tulla kohdelluiksi siinä tilanteessa. Tarvitsemmeko leimoja, stigmoja ja osoittelua. Emmekö edelleen ole matteja ja maijoja niin heikkouksinemme kuin vahvuuksinemme.

Aika ajoin tarvitsemme itse kukin apua selvitäksemme pahimman yli. Joku on kovin monenlaisenkin avun ja kannattelun tarpeessa. Kehityskulut tilanteeseen ovat voineet alkaa jo edellisessä sukupolvessa. Tämä syrjäytymispuhe on osaltaan synnyttänyt myös vihapuhetta. Keskitymme syiden sijaan vihapuheen kitkentään. Ei kun perustamaan projekteja sille. Minusta meidän pitäisi palata päätielle. Eletään vaan ihmisiksi ja nähdään voimavarat ja mahdollisuudet pikemmin kuin puutteet ja vajavaisuudet. Universaalit hyvinvointi-, koulu-, ja sosiaali-ja terveyspalvelut kunniaan. Emme tarvitse robottien tehoyhteiskuntaa, jossa heikot on sorrettu ja vahvat sen kun porskuttaa. Tarvitsemme tasa-arvoisen erilaisuuden, inhimillisen, kestävän kehityksen yhteiskunnan, jossa meillä kaikilla on paikkamme.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

1+1=3 - Yhdessä olemme enemmän



Oma ammatillinen työotteeni aikanaan kaupungilla kulki yksilötyön kautta ryhmätyöhön ja edelleen yhteisötason kehittämiseen Terve Järvenpää-, Jamppa- ja Kasvatus-tulevaisuteen -projektien vastuurooleissa. Kaikki  verkostoprojektikokemuksia, joiden aikaansaannoksia vieläkin on palvelurakenteessa nähtävissä. Kun asuu paikkakunnalla pitkään ja on eri rooleissa sen kehittämisessä voi huomata, miten kansalaisten ja viranhaltijoiden  yhteiset ponnistelut ja aloitteet lopulta tuottavat tulosta. Ponnistelut kannattavat. 



Jampan lähiö  on saanut uuden alakoulunsa, josta voimme olla ylpeitä. Kun me jamppalaiset ja viranhaltijat teimme kansalaisaloitteen asiasta 2000-luvun alussa, arvelimme, että menee 5-7 vuotta, kun parakkikoulun tilalle saadaan uusi moderni koulu. Meni lähes 10 vuotta. Uusi, komea, toimiva koulu  oli odottamisen ja ponnistelujen arvoinen saavutus. Maahisen perhepuisto moni-muotoisine palveluineen on tänä päivänä myös unelmiemme täyttymys. Siinäkin meni kymmenisen vuotta aloitteesta toteutukseen.
Lähipoliisikokeilun pohjalta esitimme poliisisosiaalityön kokeilemista Keski-Uudellamaalla.  Tarpeellinen palvelu saatiin aikaan ensimmäisten joukossa Suomessa. Nimismiehen ja kaupungin-johtajan aktiivisuus vauhditti asiaa. Jampan Asukasyhdistyksen EU-rahoitteisen Perheprojektin perhekeskus Peukaloinen antoi mallia Onnimannin synnylle kaupungin omana toimintana. 

Järvenpään Jennit ja Jussit, Jampan aktiivisen asukasyhdistyksen viimeinen isompi projekti tuotti n. 170 vanhukselle kotipalveluja ja antoi töitä lähes 4 vuoden aikana yhteensä noin 30 pitkäaikaistyöttömälle. Projektin tavoitteena oli synnyttää kotipalvelualan yritys. Vaikka se ei toteutunut, monen vanhuksen kohdalla sama työntekijä saattoi olla jatkossa  apuna siirryttyään toimintaa jatkavan  Setlementti Louhelan palvelukseen. Jampan aluetupa on ollut asukkaiden etenkin eläkeläisten olohuoneena jo 17 vuotta. Nyt Setlementti asukasyhdistyksen aloitteesta jatkaa aluetupatoimintaa. Aluetuvalla lukuisat palkkatuella työskennelleet ovat  saaneet uutta intoa lähteä koulutukseen tai avoimille markkinoille töihin.

Mitä tällä vanhan kertaamisella haluan ilmaista: Yhdessä olemme enemmän- 1+1=3. Yhteys, luottamus ja toiminta avaavat uusia ovia ja näköaloja tulevaan. Pitkäaikaistyöttömiä meillä Järvenpäässä on tälläkin hetkellä iso joukko: aikuisia 381 ja alle 25-vuotiaita työttömiä on 193. Työttömyysasteemme on 6.5% (8/2012). Kansalaisten osallisuus ja viranhaltijoiden verkostoituminen yli sektori- ja organisaatiorajojen synnyttää hyviä ja kestäviä kansalaisten tarvitsemia rakenteita ja palveluita. 

Yrityksissä, kunnan eri sektoreilla, seurakunnassa ja kolmannella sektorilla   on töitä tehtäväksi.  Kaupungin työllisyysyksikkö tekee hyvää työtä ja kehittämissuunta on positiivinen. Yhteiskunnallinen tilanne on vain lisäämässä haasteita. Irtisanomiset puhuttavat päivittäin. Vedetään yhtä köyttä Järvenpäässä ja luodaan työttömille mahdollisuuksia.

Työttömyys on ensisijassa yhteiskunnallinen ongelma.  Jokainen työtön on yksilö. Keskeistä on lähteä liikkeelle voimavaroista ei puutteista. Ihmiset itse tietävät mitä heidän onneensa kuuluu.  Jokaisessa Jampan hankkeessa on ollut pitkään työttömänä olleita. Noin 15 aktiivisen  toimintavuoden aikana eri osahankkeissa työllistyi yli 150 pitkäaikaistyötöntä ja huikeita tarinoita voisi kertoa niistä koulutuspoluista ja saavutuksista, joihin ihmiset ovat saaneet noissa hankkeissa startin. Lukuisat opiskelijat saivat myös harjoittelulleen ja opinnäytetöilleen realistisen areenan.

Olemme kaikki samassa joessa, kukaan ei ole rannalla. Olemme kaikki haavoittuvaisia. Yllättäen voimme itse kukin olla veden varassa apua tarviten. Ei unohdeta, että meillä on edelleen liian moni työttömänä yhteisössämme.




Kaija Tuuri
DIAK:in lehtori ja kh:n jäsen. 
Jamppa-projektin koordinaattori 1993-1998 
ja Jampan asukasyhdistyksen pj. projektin 
jälkeen vuoteen 2007.


                                           



maanantai 27. lokakuuta 2008

Kiitokset äänestäjilleni


Suurkiitokset äänestäjilleni. On ollut todella mukavaa tavata Teitä toreilla ja turuilla vaalien alla. Koetan löytää keinon tavata teitä jatkossakin. Ensimmäisen valtuustokauteni aikana me jamppalaiset valtuutetut tapasimme ennen kv-kokousta Jampan aluetuvalla asukkaita. On mietittävä jotain kohtaamis-
paikkaa silloin tällöin.

Ehkä osan tavoittaa täällä kotisivuillani. Voitte ilman tunnuksia kirjoittaa minulle vieraskirjaani. Evästykset kunnallispoliittiseen vaikuttamistyöhön ovat aina tarpeen. Meille demareille tuli vaaleissa takkiin, mutta sen ei saa antaa masentaa. Politiikkaa on aaltoliikettä. Edessä on paljon haasteita, joihin vastaamme vuoden alusta merkittävästi uudistuneen ryhmän voimin. Koko valtuuston kasvoit muuttuivat myös todella paljon. Kuntalaisten ääni on puhunut. Kiitos vielä kerran ja hyvää loppusyksyä. Terveisin Kaija

perjantai 24. lokakuuta 2008

Vaalit lähestyvät...

Lupaavat meille demareille rökäletappiota. Kuntalaiset vaikuttavat Järvenpäässä ainakin olevan kovin myönteisiä meidän demareiden vaalityötä kohtaan. Tänään aamutuimaan olimme rautatieasemalla jakamassa UutispäiväDemaria ja lehdet loppuivat kesken... Ehkä ennustajat ovatkin väärässä.

Joka tapauksessa meillä on ollut hyvä tunnelma vaalityössämme. Hyviä keskusteluja kuntalaisten kanssa. Varteenotettavia kysymyksiä ja palautteita meille päättäjille. Kiitokset niistä! Jutan tv-paneeliesiitymistä yksi rouva moitti "räksyttämiseksi". Totesin, että olihan tuo keskiviikkoillan vaalikeskustelu melko moniäänistä. Muistelin, ettei Kataisenkaan julkinen esiintyminen heti luontunut. Stubbin ensimmäisen tv-esiintymisen satuin katsomaan maalla äitini kanssa, joka ei ymmärtänyt puoliakaan hänen EU-slangistaan. Vaan jo on poika putsannut ilmauksensa! Annetaan nuorille poliitikoille aikaa löytää roolinsa eikä hosuta tekemään liian nopeita johtopäätöksiä.

Minä uskon, että meillä Järvenpäässä demarit pärjäävät vaaleissa hyvin. Meillä on hyvä ehdokasjoukko ja runsaasti myös nuoria mukana. Väki on paneutunut vaalityöhön tosissaan ja kyllä se tuottaa tuloksia. - Siitä iloitsemme. Mukavalta on tuntunut myös eri yhteyksissä nyt vaalien alla tavata omia äänestäjiään. Mietinkin, miten heitä voisi tavata jatkossa, jos saan valtakirjan jatkoon? Tähän olisi mukava saada ehdotuksia, jos minulla on tuuria. Mutta vielä pari päivää kysyn: Käykö Tuuri, Kaija 256?

Hyvää vaaliviikonloppua.

Kaija

lauantai 18. lokakuuta 2008

Terveyspalveluista Järvenpäässä

Järvenpään terveyspalvelut vastaavat tällä hetkellä melko hyvin kuntalaisten tarpeita. Me voimme ylpeillä sillä, että meillä on lääkäritilanne erinomainen. Menneinä vuosina parjatut labrapalvelut eivät enää saa moitteita. Jos vaivautuu varaamaan ajan, pääsee kyllä annetun puolen tunnin sisällä. Itse kahden viime vuoden aikana 2-3 viikon välein ko. palveluja käyttäneenä voin liittyä tyytyväisten joukkoon. Palvelujen taso on säilytettävä ja palveluja on edelleen kehitettävä.

Mutta kuntalaiset haluavat uuden terveystalon, ja se halutaan keskustaan.Tätä me demarit etunenässsä ( Toki muutkin ryhmät saatu helpolla mukaan.) olemme ajaneet. Nyt on periaatepäätös terveystalon rakentamisesta. Me demarit olemme ehdottaneet sijaintipaikaksi ns. Lada-talon kulmatonttia (Myllytien ja Pajalantien kulmassa). Se olis keskeinen ja hyvin saavutettavissa myös julkisilla liikennevälineillä.

Terveystaloon voitaisiin sijoittaa muutakin. Itse olen ehdottanut, että järjestöjen kaipaama "talo" olisikin tilat uudessa terveystalossa. Tarvitsemme kiinteää yhtestyötä kolmannen sektorin ja kaupungin kanssa. Todennäköisesti tuohon osaan tiloista voisimme jopa saada Ray:n investointirahoitusta. -Uusia luovia ratkaisuja kehitellään... seuraapa tilannetta. Toinen tontti, (joka on pidempään jo ollut esillä,) on nykyinen palolaitoksen tontti, viereisine kaupungin varastoalueineen. Noh.. katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo?Kuka pääseekin asiasta päättämään ja mitä vaalien jälkeen?

Mielenterveys- ja päihdeohjelman tekeminen on kuntien haaste vuonna 2009. Valtakunnalliset suositukset ovat valmistuneet. Ohjelman teossa Järvenpäälle on haastetta. Päihdestrategia on, mutta ikäihmisten osuus siitä puuttuu ja sekin olisi ajankohtaista laatia. On outoa, ettei meillä ole mielenterveystyön ohjelmaa. Mielenterveyspalvelujen esittelyä yhtenäisenä ei myöskään ole saatu verkkosivuille, eikä niistä näy esitteitä. Valtuustossa olen mielenterveysohjelman puutteen tuonut esiin, mutten ole halunnut aloitteellani työllistää.Olen ollut tietoinen 2009 tulevasta ohjelmavelvoitteesta. Ehkä keskushallinnon suunnalta tuleva ukaasi ohjelmatyöstä pakottaa nyt korjaamaan meillä myös tiedotuksen puutteet.- Tarvitsen jatkoaikaa tämänkin asian eteenpäin viemiseksi...

Ohjelman latiminen on laaja kysymys, johon sisältyy monia muitakin asioita:Mielenterveyskuntoutujien asumistilanne täytyy korjata seuraavaksi. Päihdeasiakkaille on nousemassa Wärtsilänkadulle Värttinä-rakennushanke JMA:n toteuttamana. Toisaalta- ellen tule valituksi valtuustoon, voisin kokeena mielenterveys- ja päihdealan konkarina myydä konsulttipalveluja J:pään kaupungille. Ehkä se olisikin parempi keino vaikuttaa?

Tarvitsemme depressiohoitajan lääkärin vastaanoton yhteyteen ja terveyskeskuspsykologin paikka, olisi syytä myös täyttää (täytämättä v:sta 1994?). Lasten, nuorten ja lapsiperheitten psykologipalvelut ovat melko mallillaan.Psykologin sijoituspaikka olisi päihde- ja mielenterveysyksikössä. Hän olisi luonnollisesti tk-psykologille kuuluvan, ehkäisevän mielenterveystyön koordinaattori. Kenenkään vastuulla ei tunnu olevan edellä mainittu eikä palvelutiedottaminenkaan. Aiemmin se kuului tk-psykologille. Psykologin rooli ko. mielenterveys- ja päihdeohjelman koordinaattorina olisi mielestäni luonteva. Kyseinen työ vaatii kokonaisvaltaista psykologista osaamista. Nyt kun meillä ei aikuistyöhön ole psykologipalveluja joudutaan menemään suoraan erikoissairaanhoidon yksikköön useissakin psykologipalveluja vaativissa tilenteissa. Melko kallista sekin.!

Olen myös tehnyt lautakunta-aloitteen ryhmien käynnistämisestä lapsille, joiden vanhemmilla on mielenterveys- tai päihdeongelma. Tämä idea luvattiin toteuttaa perhepalvelukeskuksessa, vaan ei vielä ole näkynyt. Ko. ryhmistä Ruotsista, Hollannista ja Vuosaaresta on todella hyviä tuloksia. Em. ryhmät eivät olisi terapiaryhmiä, vaan psykoedukaatioon pohjaavia, ehkäiseviä, lapsille tietoa antavia ja tunteiden käsittelyä mahdollistavia ryhmiä.Nämä ryhmät toteutettaisiin olemassaolevilla henkilöstöresursseilla yhteistyönä peruspalvelujen ja erityispalvelujen kesken. - Ei... Kyllä minun olisi päästävä jatkoon.. jotta voisin näiden asioiden kehittämistä edistää alan lehtori- ja tk-psykologikokemuksellani. Niin että äänestäkäähän minulle jatkoaikaa.

Saunakallion koulun uudisrakennus nousee ja siitä iloitsen. Monttu on jo kaivettu. Me jamppalaiset teimme (Demokratiatanssiaisten puitteissa) v. 2001 kuntalaisaloitteen. Me Osallisuusprojektin ja Jampan Asukasyhdistyksen aktiivit olimme kaiken taustavoimana. 7 vuotta meni, mutta tuloksiakin on siis saatu! Kyseessä on suuren luokan investointi, mutta johan oli aikakin. Jampassa on kaksi koulurakennuksista ollut ns. siirtoelementtirakennuksia... 35 vuotta odotimme pysyviä, kunnollisia rakennuksia. Nyt vihdoin ne saamme. Mutta ei ilman taistelua

Hyvää vaalien alusaikaa lukijoille! Nauttikaa vielä paikoin koettavissa olevasta ruskasta.
Terveisin Kaija